Noin 75 vuotta sitten jouluaamuna matkattiin reellä kirkkoon kuulaassa pakkassäässä. 81-vuotias Irma muistelee runon muodossa lapsuutensa joulua Kuhmalahdella, joka on nykyään osa Kangasalaa.
Äiti hellästi herättää,
tyttö jo silmiä siristää.
Eilinen aatto vielä mielessä on,
ilo sisimmässä suunnaton.Kaksi pakettia pukki toi,
ei enempää kerralla pyytää voi.
Nukke uusi ja pusero villainen,
voi vähästäkin olla onnellinen.Takki päälle ja tallukat jalkaan,
kohta jo kirkkomatka alkaa.
Loput rippeet unesta karisee
isä rekeen lapsen peittelee.Kirskuu jalakset, tiut soi
ei luonto kauniimpi olla voi.
Jouluaamun aikainen kuulaus
vielä kuuluu pakkasen paukahdus.Kirkkosali valoisa odottaa
myös erästä pientä matkaajaa.
Isän, äidin vierressä turvassa
kuuluu parvelta urkujen pauhina.“Enkeli taivaan”, kaikuu näin,
“miks hämmästyitte säikähtäin!.
Isä lapsen luona nyt,
pitkä sota on vihdoin päättynyt.
Mieleen piirtyy vanhanakin
jouluaamu varhaisen lapsuuden.
Kuva: Irma Hammaren
