Meri Luttinen lukemassa kirjaa

3.12.2020 Kirjailijan joulumuistoja Kangasalta

Eilen kurkkasimme Meri Luttisen luomaan fiktiiviseen, Myrskynsilmä-teoksen talviseen fantasiamaailmaan. Tänään kangasalaislähtöinen esikoiskirjailija muistelee meille lapsuutensa jouluja Kangasalla.

Pienen perheemme joulu on perinteisesti ollut aika hiljainen ja rauhallinen, lapsena välillä kaipasinkin enemmän ihmisiä ympärille. Joulukuusi haettiin Pilotin pihasta ja se koristeltiin tunnelmalliseksi jo ennen aattoa. Piparkakkutalon leipominen aloitti joulunodotuksen, ja taloa alettiin syödä vasta loppiaisena. Kävimme yleensä joulukirkossa, joko Kangasalan kirkossa tai Huutijärven kappelissa. Kun ilta pimeni, kävelimme hautausmaalla, siellä kynttilöiden loisteessa oli kaunista. Tykkään leipoa, joten minä tein yleensä makeat leivonnaiset, äiti laittoi ruuat ja Saarioisten äidit tekivät laatikot.

Merin lapsuuden jouluista on kulunut parikymmentä vuotta ja sinä aikana Kangasala on muuttunut paljon. Moni tuttu paikka on lakannut olemasta, kuten pikaluistelurata lasinsileine jäineen ja Airin puoti Kuohunharjuntiellä kirkkoa vastapäätä.

Airin puodissa oli aivan ainutlaatuinen tunnelma, se oli lapsen unelmakauppa ja haaveilin, että olisipa ihana olla töissä tällaisessa paikassa. Kun oven avasi, vastaan tulvivat mausteiset kahvin ja teen tuoksut. Tiskillä oli irtokarkkeja ja kaikkea pientä ihanaa, takaseinällä vanhoja säännöstelykortteja ja muita kiinnostavia esineitä. Keskellä puotia pylväässä roikkui pikkuinen nukkekotipuoti, sitä aina katselin, koska minullakin oli nukkekoti ja tykkäsin näperrellä sinne kaikkea pientä. Joulukuusikin nukkekodissani oli, koristelin talon ja sielläkin vietettiin joulua.

Kuva: Meri Luttinen